Rämpylän uraputki, mutta miten?

On muuten hieman valunut vettä räystäältä, kun olen aiemman blogikirjoituksen näppiksellä hakannut. Kieltämättä kirjallinen ulostanti ei ole niitä vahvimpia puolia ja on yhtä mielekästä ja helppoa, kuin pyörätuolilla lumessa eteneminen. Miksi sitten vaivaudun? No pakko siellä lumessakin on pökkiä menemään ja pitäähän itseä aina hieman kiusata. Tässä blogissa nyt poraan ajatusta muutaman aiheeseen, ensimmäiseksi lyhyt katsaus kuluneeseen aikaan blogien välissä, eli räävitään vuoden tapahtumat ja toisena koitan muodostaa mielipiteeni vammaisen, elikäs rämpylän työelämään.

Olenko saanut mitään aikaan?


Viimeinen vuosi on yritystoiminnassa pitänyt sisällään pääosin 3D tulostusta ja 3D mallinnusta, kokemusluennointia ja hieman esteettömyyskonsulointa, eli ihan mitä on pitänytkin. Luonnollisesti hieman takuuasioiden käsittelyä sähkötarvikejälleenmyyjän uralta, kiitos vaan Airam.

3D tulostimia on hankittu yksi lisää ja parhaillaan valmistuu uusi tulostinkaapisto, mikä mahdollistaa paremmin ASA muovin tulostuksen. Uusi Prusan i3 MK3S tuli hankittua juuri sen vuoksi, notta pystyy turistamaan hieman kovempaa materiaalia, joka taas on avannut mahdollisuuksia kappaleiden käyttökohteisiin. Siinä kyljessä kulkee 3D mallinnuksien tekeminen, näin asiakkaan tarpeesta saadaan valmis tuotantoketju. Kahta muuta tulostinta on myös hieman modattu parempaan suuntaan, mutta ei kiinatoosista hyviä saa, vaikka vaihtaa kaikki palikat.

Edellisen verkkokaupan jälkeen sanoin, etten jukoliste koske enää pitkällä tikullakaan verkkokauppoihin, niin taas valehtelin. Muutama kuukausi sitten päivänvalon näki www.Tumpelo.fi verkkokauppa, joka on 100%:sti oman näköinen ja omatekoinen. Toimi eräänlaisena kokeiluna WooCommercen ja Wordpressin maailmasta, tästä varmaankin kirjotan postauksen ajastaan. Valikoima on täysin omia turauksia ja aivopieruja, yhdessä tuotteessa mukana oli designerina savolaislähtöinen neito, jolla on pelottavan samankaltainen ajatusmaailma, pelottava normaaleja ihmisiä ajatellen, minun mielestä kaksimielisyys on lahja.

Kokemusluennointia oppilaitoksille on tasaiseen tahtiin, nyt syksyllä on muutama varattu ja toivottavasti keväälle myös. Palaute on ollut hyvää ja toivottavasti rehellistä, vedän ne kuitenkin vapaalla käjellä, ilman muistiinpanoja, sekä taatusti suoraan asioiden oikeita nimiä käyttäen.

Jos nyt vedetään tuloksellisesti vuosi nippuun, niin päin vittua menee, jos taas kokemuksellisesti, niin tietotaito on lisääntynyt, eikä tekeminenkään maistu kokoajan kakalta. Toivottavasti asiakastyöt lisääntyvät, koska yrittäminen tuo mukanaan aina menoja, vaikkei edes tekisi mitään.

Neliraajahalvaantunut, pakko silti suorittaa?


Tämän otsakkeen alle ajatusten pudottaminen ymmärrettäväksi luettavaksi on kuin puimurin synnyttämistä alateitse, asia on iso, mutta kuinka äkistää se pihalle vielä puimurin muotoisena. Tässä on nyt puhtaasti omakohtaista kokemusta, joka on karttunut urallani C5 levelin tetrana. Asia pojahti mieleen Invalidiliiton "Sopivaa työtä kaikille" hankkeen tiimoilta, toivottavasti hanke jatkaa lentoaan, vaikka hankerahat loppuvat. Se näissä hankkeissa on huonona puolena, keksitää asia, haetaan rahaa suureen tarkoitukseen ja kun hankerahat on syöty, keksitään seuraava hanke. Aiempi oli taas puhtaasti omaa kokemusta järjestötyön ajoilta.

VIRHE 1: Väärät syyt yrittäjyydelle. Itse aloitin yrittäjyyden aivan vääristä syistä ja sillä tiellä on tussaroitu vuodesta 2007. Syynä oli tyhjä olo omakotitaloprojektin valmistuttua ja ihme kiimana osoittaa olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa ja sehän osoitetaan työllä. Jumaleisson, kun olisin vetänyt hetken happea, antanut itselleni luvan olla työkyvyttömyyseläkkeellä ja käydä traumani rauhassa lävitse. Muutama käynti TE-toimistossa, jossa tarjottiin vaihtoehdoksi puhelinmyyntiä ja kysyttiin mitä haluaisin tehdä ei antanut apua, kun ainoa asia mitä halusin tehdä oli työ mitä en enää voinut. No perustetaan sitten yritys. Entisessä elämässä kun oli toiminut sähköasentajana, niin yrityksen toimenkuvahan piti sitten liittyä sähkön maailmaan, aloitetaan sitten sähkösuunnittelulla, ihan sama onko kysyntää vai ei ja aivan sama kiinnostaako.

Anna itsellesi aikaa ajatella, koska saattaa olla, notta tajuan tuot asian kymmenen vuoden päästä.

VIRHE 2: Liiketoimintasuunnitelma. Sitä on helppo ajatella, ettei ole taloudellista riskiä, koska voithan työkyvyttömyyseläkkeen ohella ansaita tietyllä summalla lisätuloja. Kyllä, se on totta, mutta vaikka se yritys ei tuottaisi mitään, niin aina on menoja. Perustamiskulut, materiaalit, ohjelmistot, laitteistot, markkinointi, ostopalvelut, kotisivut, liikkuminen ja tässä kohtaa olisi kiva jos olisi niitä tulojakin. Ihan sama missä kokoluokassa aiot ryhtyä yrittäjäksi, niin tee jumaliste liiketoimintasuunnitelma, jos et tiedä mikä se on, niin mene koulutukseen.

Lupaan, ettei sinulla ole hajuakaan mitä yrittäjyys maksaa.

VIRHE 3: Ole realisti. Tässä vaiheessa olisi ollut taas mahdollisuus vetää happea ja ottaa järki käteen, kun oli muutama vuosi yrittäjyyttä takana, suunnittelutyötä oli sen verran, notta menot sai katettua, oli siis selkeää ettei alueellani kyseistä työtä ollut tarpeeksi. Mutta ei, lisää löylyä haatana, kun oli aikaa, niin lisätään toimenkuvaan sähkötarvikkeiden jälleenmyynti, eli perustetaan verkkokauppa, idiootti. Tästä alkoi seinään ajo, Siis kaikkihan meni hyvin, yritys kasvoi, tulot kasvoi, vastuut ja menot kasvoi, alkoi kuitenkin jäämään rahaa viivan alle, mutta lanka alkoi palaa toisesta päästä. Jos olet neliraajahalvaantunut, niin sinun fyysinen ja henkinen suorituskyky ei voi olla sama kuin muilla. Neliraajahalvauksen mukana kun tulee muita riesoja enemmän, kuin järki käsittää. Kun vertaat työtehoasi muihin ja suorituskyvynlaskua kompensoit pidentämällä päivää, voit olla varma, notta kohta kosahtaa, perse ei tykkää 18-tunnin istumisesta. Verkkokauppa asiakkaineen ja velvollisuuksineen nakkaa paskat, jos olet istumakiellossa, räkätauti kera keuhkokuumeen verottaa voimia, suihkureissu ottaa useamman tunnin, ei sitä kiinnosta fysioterapiat, tai se, notta avustaja ei tullutkaan töihin. Realisti olisi miettinyt, kuinka paljon voi päivästä/viikosta käyttää aikaa työhön. Realisti olisi miettinyt, kuinka hoitaa asiat jos on kipeänä, tai itse estynyt. Realisti olisi kartoittanut, mihin tarvitse työssä avustajaa ja mistä kaikesta jäät paitsi työajan ulkopuolelta, kun haluat pakonomaisesti leikkiä yrittäjää.

Älä vertaa työtehoasi muihin, ei muutkaan vertaa omaa työtehoasi sinuun.

VIRHE 4: Unohdat pysähtyä. Heräät 2019 ja havahdut siihen, notta vääriä valintoja tehdessä ja niistä itsepintaisesti kiinnipitäen on mennyt 12 vuotta. Se aika on mennyt turhaan, jos sinulla on olo, notta olisit voinut tehdä jotain muuta ja olisit onnellisempi. Ainoa asia mitä sinulle on jäänyt käteen on blogikirjoitus ja ajatukset, joita parhaiten edelleen kuvastaa kasa langanpätkiä lattialla, ei edelleenkään selvää narunpäätä, jota pitkin hinaat itseäsi kohti mielekästä määränpäätä.



Tarinan opetus, työkyvyttömyyseläke ei ole häpeällistä, kukaan ei sitä tahdo, vaan siihen joudutaan. Jos tahdot tehdä jotain, niin käytä aikaa pohtimiseen mitä se voisi olla, hyväksy realiteetit ja analysoi mielessäsi käytäntö. Älä vertaa itseäsi muihin, äläkä entiseen minääsi. Hyväksy se, ettei välttämättä työmarkkinoilla ole asiaa, mitä voit ja haluat tehdä. Muista, notta yrittäjänä olet yksin, kaikki maksaa, invalididiteetti ei anna alennuksia, tai hyväksyntää aikatauluista, tai sovituista asioista lipsumiseen.


Toivon siis todella, notta Invalidiliiton hanke etenee ja tuo tulosta ihan itseänikin ajatellen. Haluan edelleen löytää sitä mielekästä tekemistä ilman yrittäjyyttä, haluan työtä johon vammani puolesta pystyn ja en tunne huonoa omaatuntoa siitä, kun suorituskykyäni laskee vammani sivuriesoineen.